
Jäämistösuunnittelu ja perinnönjako
Pohditko tarvetta suunitella omaisuutesi jakoa jo elinaikanasi? Oletko harkinnut testamentin tekemistä? Jäämistösuunnittelulla voidaan turvata omaisuuden sujuva siirtyminen perillisille ja vähentää verotusta. Elinaikaisilla lahjoituksilla on myös mahdollista vaikuttaa perinnönjakoon.
Läheisen menetyksen johdosta tehtävät pesänselvitykseen liittyvät toimet voivat tuntua raskailta ja vierailta. Pesänselvitys ja perinnönjako on kuitenkin hyvä tehdä heti lainmukaisesti ja oikein, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä ja ylimääräisiltä kuluilta.
Alla on pääpiirteissään kuvattu perintöoikeutta, jäämistösuunnittelua, pesänselvitystä ja perinnönjakoa. Perintöoikeuden kanssa käsikädessä kulkevat useimmiten monet muutkin oikeudenalat, kuten avioliitto-, esine- ja vero-oikeuden säännökset. Kokonaisuuden hahmottaminen on erityisen tärkeää, jotta ei tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka johtavat tarkoitetusta poikkeavaan lopputulokseen tai aiheuttavat ikäviä yllätyksiä ja turhia kuluja. Onkin suositeltavaa käyttää apuna jäämistöasioihin perehtynyttä asiantuntijaa.
Lakimääräinen perimys
Perinnönjako suoritetaan kokonaan lain mukaan, jos perittävä ei ole tehnyt testamenttia omaisuudestaan. Ensisijaisia perillisiä ovat lapset eli rintaperilliset ja näiden jälkeläiset. Jos perittävällä ei ole lapsia, hänen toissijaisia perillisiään ovat muut läheisimmät sukulaiset eli vanhemmat, sisarukset ja heidän jälkeläisensä.
Leski ei peri puolisoaan, jos puolisoilla on lapsia. Leski perii kuolleen puolisonsa, jos heillä ei ole lapsia ennen toissijaisia perillisiä. Toissijaisten perillisten perintöoikeus realisoituu vasta lesken kuollessa, jolloin lesken pesä jaetaan ensiksi kuolleen puolison toissijaisten perillisten ja lesken perillisten välillä.
Lakiosa
Perillisen lapsilla eli rintaperillisillä on oikeus lakiosaan, joka on puolet perillisen perintöosasta. Perittävän eläessään antama ennakkoperintö ja suosiolahja voivat tulla otetuiksi huomioon lakiosaa laskettaessa.
Lakiosaa voi vaatia perittävän avioliitosta tai perittävän tekemästä testamentista huolimatta. Lesken vähimmäissuoja eli oikeus asuntoon ja koti-irtaimistoon, on kuitenkin lakiosaa vahvempi oikeus eikä lakiosaa tarvitse suorittaa tästä omaisuudesta.
Lesken suoja
Leski saa pitää perittävän koko jäämistön hallinnassaan, jos kukaan rintaperillinen, lapsi tai lapsen jälkeläinen, ei vaadi perinnönjakoa. Lakiosavaatimuksesta huolimatta leski saa lähtökohtaisesti pitää hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn asunnon ja koti-irtaimiston. Lapsen lakiosaoikeus väistyy lesken suojaamisen vuoksi. Leskeä suojataan myös siten, että enemmän omistava leski ei ole velvollinen luovuttamaan omaisuutta tasinkona ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Perinnönjako pitää tehdä muun omaisuuden kuin yhteisen kodin osalta, jos joku perillinen sitä vaatii. Puolisot voivat testamentilla turvata toistensa asemaa myös muun omaisuuden osalta. Lasten halukkuutta vaatia lakiosaa lesken eläessä voidaan vähentää rajaamalla lakiosaa vaativan perillisen perintöosa pelkkään lakiosaan. Toisaalta voidaan pohtia, kuinka laajana leski voi pitää perinnön hallinnassaan, jos hän avioituu uudelleen.
Testamentti
Testamentin tarpeellisuutta omalle kohdalle voi pohtia siitä lähtökohdasta, kuka omaisuuden tulisi lain mukaan perimään. Oma toive ja tarve voi poiketa lakimääräisestä perimyksestä. Voi olla tarve suojata jotakin tahoa tai lakimääräinen perillinen voi puuttua kokonaan. Perillisten puuttuessa perintö menee valtiolle.
Testamentilla voi ilmaista omia toiveita hauta- ja hautajaisjärjestelyistä sekä perinnönjaosta. Omia toiveita voi vapaamuotoisesti perustella, jolloin perilliset ymmärtävät perittävän tahdon usein paremmin. Testamenttimääräykset selkeyttävät perinnönjakoa ja vähentävät perillisten välisiä erimielisyyksiä ja perintöriitoja.
Testamentilla saajalle voi antaa täyden omistusoikeuden tai rajoitetumman omistusoikeuden omaisuuteen, jolloin omaisuudelle määrätään toissijainen saaja. Omaisuuden ensisaajaksi voidaan määrätä esimerkiksi puoliso ja tämän jälkeen muut perilliset. Omaisuuden voidaan haluta säilyvän suvussa ja toissijaismääräyksellä voidaan estää se, että joku ei toivottu henkilö ei peri omaisuutta. Perillisen puolison avio- ja perintöoikeuden voi myös pätevästi sulkea pois testamentilla.
Omaisuuteen on mahdollista antaa testamentilla myös hallinta- ja käyttöoikeus. Hallintaoikeuden haltija saa omaisuuden hallintaansa ja omistusoikeuden saa toinen taho, joka saa omaisuuden hallintaansa vasta hallintaoikeuden lakattua.
Testamentin valintaan vaikuttaa henkilö- ja perhekohtaisten tarpeiden lisäksi myös perintöverotus.
Perintövero
Perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta määrätään maksettavaksi perintövero pääsääntöisesti heti perinnönjättäjän kuoleman jälkeen. Verovelvollinen on omistusoikeuden saaja. Jos testamentilla on määrätty omaisuudelle ensisaaja ja toissijainen saaja, maksetaan perintövero useimmiten käytännössä kaksi kertaa. Hallintaoikeuden saaja ei ole perintöverovelvollinen vaan veron maksaa omistusoikeuden saaja. Perintövero määrätään heti, vaikka perillinen ei hallintaoikeuden vuoksi saa omaisuutta hallintaansa. Perintöveron määrä on kuitenkin pienempi, koska verosta tehdään hallintaoikeuden saajan ikään perustuva käyttöoikeusvähennys.
Perintöverovelvollisuus on henkilö- ja perilliskohtainen. Vero maksetaan omasta perintöosasta, kun perinnön arvo on 20.000 euroa tai sitä enemmän. Alle 20.000 euron perinnöstä tai testamenttisaannosta ei kukaan ole verovelvollinen. Puoliso ja alaikäinen lapsi ovat oikeutettuja vähennyksen, joka on puolisolla 60.000 euroa ja alaikäisellä lapsella 40.000 euroa. Puoliso maksaa siten veroa 80.000 euron ja alaikäinen lapsi 60.000 euron suuruisesta perinnöstä.
Perintöverotuksessa otetaan huomioon ennakkoperintönä tai tietyissä tilanteissa myös tavallisena lahjana saatu omaisuus.
Perintöveron määrään on mahdollista vaikuttaa mm. elinaikana tehdyillä toimilla sekä hajauttamalla perillispiiriä testamentilla esimerkiksi siten, että lasten sijasta tai lisäksi myös lapsenlapset perivät.
Sukupolvenvaihdos
Yrityksen tai maatilan sukupolvenvaihdos tai muu luovutus voidaan aloittaa perittävän eläessä. Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa lahjalla, lahjanluonteisella kaupalla tai kaupalla. Edellytyksenä on aina yritystoiminnan jatkaminen. Sukupolvenvaihdoksella on mahdollista saada oikein toteutettuna huojennusta perintö- ja lahjaverotuksessa.
Jäämistösuunnittelu
Jäämistösuunnittelu ei ole pakollista eikä kaikissa tilanteissa edes tarkoituksenmukaista. Lakimääräisessä perimyksessä perittävän lapset perivät ja leskeä suojataan asunnon osalta. Jos omaisuus koostuu lähinnä puolisoiden kotina käytetystä asunnosta, ei jäämistösuunnittelulle ole samanlaista tarvetta kuin silloin, jos omaisuuteen kuuluu myös muuta omaisuutta. On hyvä kuitenkin huomata, että lesken oikeus kohdistuu vain yhteisenä kotina käytettyyn asuntoon, ei esimerkiksi puolison nimissä olevaan autoon tai käteisvaroihin. Pelkän lain antaman suojan varaan jäämisestä voi aiheutua ikäviä yllätyksiä.
Jäämistösuunnittelun tarve korostuu avoliitossa, uusperheissä ja lapsettomilla henkilöillä. On hyvä tiedostaa, miten lakimääräinen periminen toteutuu omassa elämässä ja vastaako se omia tarpeita ja toiveita vai onko kenties tarve täydentää tai kokonaan muuttaa lakimääräistä perimystä.
Jäämistösuunnittelulla on mahdollista vaikuttaa perillisten asemaan ja verotukseen. Testamentilla on mahdollista tehokkaasti suojata puolisoa tai omia perillisiään, siten että omaisuus ei päädy perillisen puolisolle tai toiselle vanhemmalle. Jäämistösuunnittelulla voi myös ehkäistä perillisten välisiä riitaisuuksia.
Yritysvarallisuuden osalta on syytä aina pohtia yrityksen toiminnan jatkumista ja testamentin tekemistä.
Jäämistösuunnittelussa useat eri oikeuden alat ovat kietoutuneet toisiinsa. Kokonaisuuteen vaikuttavat ennen kaikkea perintö-, aviovarallisuus- ja vero-oikeuden säädökset mutta myös muilla oikeudenaloilla on säännöksiä, jotka on syytä ottaa huomioon, jotta jäämistösuunnittella on toivottu vaikutus. Elinaikaisilla toimilla kuten lahjoituksilla voi myös olla vaikutusta perinnönjakoon. Jäämistösuunnittelussa onkin suositeltavaa käyttää apuna perintö- ja testamenttioikeuteen perehtynyttä asiantuntijaa.
Perunkirjoitus
Perunkirjoitus on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kuolemantapauksesta. Velvollisuus koskee kaikkia ja on riippumaton vainajan iästä tai perinnönjättäjän varallisuudesta. Perunkirjoitusaikaa voidaan pidentää, jos se on tarpeen pesän laadun, laajuuden tai muun erityisen syyn vuoksi.
Perunkirjoituksen toimitusvelvollinen on se pesän osakas, jonka hoidossa jäämistöomaisuus on. Usein tämä tarkoittaa leskeä tai perittävän asioita hoitanutta lasta. Perunirjoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä voi seurata henkilökohtainen velkavastuu vainajan veloista.
Perunkirjoituksen tarkoituksena on selvittää vainajan omaisuus, varat ja velat, jotka kaikki merkitään perunkirjoituksessa laadittavaan perukirjaan.
Perukirja
Perunkirjoituksessa laaditaan perukirja, jossa ilmoitetaan vainajan omaisuus, varat ja velat. Perukirja on toimitettava verotoimistoon kuukauden kuluessa perunkirjoituksesta. Perukirja on perusteena ja lähtökohtana perintöveroa määrättäessä. Omaisuus on syytä arvottaa perukirjassa käypään arvoon. Tämä korostuu tilanteissa, joissa peritty omaisuus luovutetaan eteenpäin. Luovutusvoittovero on pääsääntöisesti suurempi kuin perintövero.
Perukirjaan kirjataan tietyissä tilanteissa myös lesken omaisuus sekä tiedot lesken avio-, hallinta- ja tasinko-oikeudesta.
Maistraatti voi vahvistaa, että vainajan aviopuoliso ja kaikki pesän osakkaat on merkitty perukirjaan. Vahvistettu osakasluettelo helpottaa pesän asioiden hoitoa. Kuolinpesän sopimuskumppani voi luottaa vahvistettuun perukirjaan ja siihen, että kuolinpesän nimissä tehtävä oikeustoimi on pätevä.
Perinnönjako
Perinnönjakoa voivat vaatia kuolinpesän osakkaat ja heidän oikeudenomistajat. Perinnönjako suoritetaan useimmiten osakkaiden välisenä sopimusjakona. Se voidaan toimittaaa myös pesänjakajan tekemänä toimitusjakona, joka on tehtävä silloin, kun osakkaat eivät saavuta sopua jaosta. Pesänjakajaa voidaan käyttää apuna ja asiantuntijana myös sopimusjaossa.
Perinnönjaossa osakkaille osoitetaan heille kuuluva osuus jäämistöomaisuudesta ja suoritetaan esinekohtainen jako. Jaosta laaditaan perinnönjakokirja, joka osoittaa ja todistaa omistusoikeuden siirtymisen. Perinnönjakokirjan nojalla perillinen saa muun muassa lainhuudon perinnönjaossa saamaansa kiinteistöön.
Jäämistöositus
Osituksessa puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus jaetaan puolisoiden tai heidän oikeudenomistajien kesken. Vähemmän omistava puoliso on oikeutettu saamaan tasinkoa enemmän omistavalta puolisolta. Jäämistöosituksessa enemmän omistavan perilliset ovat velvollisia maksamaan tasinkoa leskelle mutta leski ei ole velvollinen maksamaan tasinkoa perillisille.
Ositus suositellaan tehtäväksi heti ensiksi kuolleen puolison jälkeen erityisesti silloin, jos puolisoiden omistussuhteiden ero on suuri sekä silloin, jos puolisoilla ei ole lapsia tai lapset eivät ole yhteisiä.
Kuolinpesän hallinto
Ennen perinnönjakoa kuolinpesä on perillisten eli pesän osakkaiden yhteishallinnossa tai pesänselvittäjän hallinnossa. Osakkaiden yhteishallinto on ehdottomasti yleisin kuolinpesän hallintomuoto ja se perustuu osakkaiden yksimielisyyteen. Osakkaat voivat valtuuttaa yhden osakkaan tai tarvittaessa pesän ulkopuolisen henkilön huolehtimaan pesän asioista. Laajoissa pesissä valtuutus on asioiden hoidon sujuvuuden kannalta suotavaa.
Kuolinpesän hallinto sisältää kaikki toimet, jotka liittyvät jäämistöomaisuuden selvittämiseen, hoitamiseen, säilyttämiseen ja kartuttamiseen. Kuolinpesä voi olla osakkaiden yhteishallinnossa ja jakamattomana vuosikymmeniä. Osakkailla on kuitenkin aina oikeus vaatia perinnönjako suoritettavaksi.
Sopimus kuolinpesän hallinnosta
Kuolinpesän osakkaat voivat tehdä nimenomaisen sopimuksen kuolinpesän hallinnnosta ja pesän pitämisestä jakamattomana. Sopimus on tällöin voimassa toistaiseksi tai sopimuksessa määrätyn ajan. Lesken uudelleen avioituminen on sopimuksen irtisanomisperuste.
Kirjallinen sopiminen on suotavaa laajoissa pesissä sekä silloin kun pesän varallisuuteen kuuluu yritysomaisuutta, metsää tai sijoitusomaisuutta. Sopimus selkiyttää osakkaiden asemaa ja jäämistöomaisuuden kartuttamista, hoitoa ja käyttöä.
Perinnöstä ja testamentista luopuminen
Perinnöstä on mahdollista luopua pätevästi sekä perittävän eläessä että perittävän kuoltua. Rintaperillinen eli perittävän lapsi voi luopua perinnöstä omien lastensa hyväksi. Luopumistahdonilmaisua annettaessa ajankohta ja luopumistapa ovat merkityksellisiä, koska luopuminen vaikuttaa verotukseen.
Perinnöstä luovuttaessa on oltava tarkkana ja se on tehtävä oikein, jottei samasta omaisuudesta veroteta sekä perintö- että lahjaveroa. Perillisen luopumisen pitää koskea koko perintöosaa.
Testamenttiin ei tarvitse vedota. Testamentista voi myös luopua joko kokonaan tai osittain. Luopumiseen liittyy kuitenkin veroseuraamuksia, joten luopumistapa ja ajankohta on erityisen tärkeä tehdä heti oikein.
Kuolinpesän verotus
Kuolinpesä voi olla itsenäinen verovelvollinen. Kuolinpesää verotetaan omaisuuden tuottamasta tulosta, luovutuksesta syntyneestä voitosta ja elinkeinotoiminnan harjoittamisesta. Kuolinpesän erillinen verovelvollisuus päättyy, kun kuolinpesä lopullisesti jaetaan. Jäämistöositusta on mahdollista hyödyntää verosuunnittelussa sekä tuloverotuksessa että luovutusvoiton verotuksessa.